Vähän aikaa sitten kerroin käyneeni lankakaupassa säästämässä. Tarjouskorista hypähti mukaan ohuehkoja kirjavia sukkalankoja- aina minä sorrun näihin vaikkei edellisetkään sukat ole vielä valmiiksi neulotut.

Sukkia varten Hjerte sockia ja Almedahlsin Crazyä . Hjerte sockin ostin itselleni ja muista neulonen lapsille ihan perussukkia.

Jossain blogissa epäiltiin, että langanvalmistajilla on salaliitto "pätkärääkättyjen" lankojen maailmanvalloituksen varalta. Ihmettelen kyllä itsekkin, miksi aina sorrun hankkimaan näitä kirjavia sukkalankoja. Mitä ihmeellisempi väriyhdistelmä sen paremmin se minuun vetoaa...

Tässä sukassa on ehkä omituisin väriyhdistelmä, minkä olen löytänyt ja merkki oli muistaakseni saksalaista Supersockea. Työ on muhinut käsityöpussissa ainakin vuoden ja puolet puikoistakin näyttää matkan varrella pudonneet.

Eikä raitaostokset tähän päättyneet. Lisäksi hamstrasin Anchorin Magic raitalankaa lapsille puserotarpeiksi ja ehkäpä harmaasta virityksestä virkkailen itselleni kassin.

Pinkkiraita Isosiskolle ja sininen raita Pikkuveljelle puseroksi. Harmaasta mahdollisesti kesäkassi.

Tuon pinkin neuleen kanssa joutui neulekäsialani kriisiin, enkä ole siitä vieläkään toipunut. Vyötteessä kerrottiin neulomisen sujuvan 4,5:n puikoilla s.e. tiheys on 18 silmukkaa/10 cm. No ne puikot olivat ihan liian suuret ja neuleesta tuli reikäsen näköistä. Vaihdoin 4:n puikkoihin ja neuloin tunnollisesti mallitilkun ja jippii tiheys näytti sopivan just eikä melkein. Kun sitten olin neulonut varsinaista työtä 20 cm kävi ilmi, että kiristän jotenkin ihmeellisesti käsialaa. Kymmenelle sentille olin tunkenut 23 silmukkaa ja neule muistutti vanerilevyä. Sitten olen purkanut ja neulonut ja purkanut ja neulonut tätä takakappaletta ja yksinkertaisesti tämä lanka ei oikein tunnu tottelevan minua.