Isosisko tuli yhtenä iltana tuohtuneena kerhostaan ja valitti, että :"miksei äiti minulla ole sellaista kaulahametta kun kaikilla muilla on?" Hiukan aikaa ajatukset löi tyhjää - kaulahame, mitähän ihmettä likka tarkoittaa? Tarkemman kyselyn ja mallilehtien selailun jälkeen kävi selväksi, että lapsi haluaa itselleen nyt niin kovin suositun verkkoponchon. No tottahan minäkin voisin hänelle sellaisen väkertää ja eikun hankkimaan vaaleanpunakirjavaa Palma-lankaa. Parissa ensimmäisessä kaupassa ko laatu oli loppu , joten jouduin todella metsästämään sitä aina Kaupungista asti. Tämä oli ensikosketukseni tähän lankaan ja täytyypä sanoa etten erityisemmin ihastunut. Onhan se pörröistä ja onhan se pehmoista, mutta samalla jotenkin niin "nihkeän" tuntuista. Ponchon ohje taisi olla Novitan jostain kevät numerosta ja täytyypä sanoa, että seuraavalla kerralla teen sen vähän toisella tavalla. Kun neuloo pyöröpuikoilla 10 cm sileää neuletta saa tietenkin aikaiseksi putkea ja putki ei taas istu erityisen hyvin harteille. Elikkä kannattaa luoda vain sen verran silmukoita aluksi, että saa pään tungettua reiästä läpi ja lisätä loput silmukat myöhemmin. Tähän ekaan viritykseen tarvitaan kuminauha kaula-aukkoon, jotta se olisi yhtään nätisti.

Vaaleanpunainen unelma valmiina. Loppulangasta tein baby born-nukelle samanlaisen verkkoponchon.

Muuten neuleprojektini eivät ole viime aikoina edistyneet, sillä minun on pitänyt seikkailla esikoisen kanssa Draynorissa ja Lumbridgen soilla.

Olin jo vähän haudannut suunnitelmat omasta kevätneulepuserostani, mutta viime shoppailureissulla taas sain hyvän muistutuksen siitä, miksi kannattaa itse väkertää puseronsa, vaikka kaupat pursuaa puoli-ilmaiseksi ihan hyvää tavaraa. Löysin nimittäin Lindexiltä "ihan kivan" pitsineuleen, jota oli kahta väriä, valkoista ja maitokahvin väristä ja jee jopa niin suuria kokoja, jotka mahtuisi reilusti vähän tukevammankin rouvashenkilön päälle.( Mitään en inhoa niin paljon kuin nykyisen muodin mukaisia pintaa nuolevia ribbihirvityksiä, joita joka kaupassa myydään.) No pitihän niitä mennä sovittamaan ja olihan ne ihan kivannäköisiä päällä- en vaan tykkää valkoisesta ja vielä vähemmän maitokahvin väristä, mutta ainahan ne voisi värjätä...tosin puseroissa oli v-kaula-aukko, joka saa kaulani näyttämään aivan kirahvin vastaavalta - no voisihan sitäkin jotenkin muuttaa tai käyttää huivin kanssa.... Hei HETKINEN ...olin siis maksamassa 50 egeä paidasta, jonka väristä ja mallista en itseasiassa pidä ollenkaan. Panin paidat äkkiä takaisin rekkeihinsä ja häivyin sijoittamaan täpärästi säästyneet rahani lankakaupaan. Lähitulevaisuudessa esittelen teille löytöni.