Päätin sitten tehdä Pikkuveljelle samanlaisen villatakin kuin siskollakin on. Langaksi hankin sinikirjavaa Nalle Coloria ja aion käyttää samaa ohjetta kuin siskonkin takissa. Pikkasen alkaa puuduttaa tuo tylsä 4 oikein 2 nurin neule, mutta kaipa minä sen kestän. Aivokapasiteettia ei tosiaankaan tarvitse varata yhtään tätä neuletta varten, vaan neulominen sujuu vaikkapa tv:n ääressä.

Pikkuveljen villatakki puikoilla- eipä tästä oikein ole muuta sanomista.

Olen katsellut uusia ja vanhempiakin neulelehtiä sillä silmällä, että löytäisin itselleni jotain ideaa uuteen puuvillaneuleeseen. Ehkä jotain pitsineuletta tai palmikkojuttua suunnittelen... Mutta ensiksi kyllä on neulottava jotain myös Isoveljelle. Ehkäpä jotain army-kuosia tästä ikivanhasta 7-veikasta, joka löytyi kaapin kätköistä:

Jos heittäytyisin oikein huimaksi, voisin kaivaa Bond-neulurin esiin ja tehdä hujautaa paidan sillä. Toistaiseksi en ole kyseistä vekotinta käyttänyt muuhun kuin parin mallitilkun neulontaan. Saa nyt nähdä- toisaalta käsinneulomisessa on se hyvä puoli että sitä voi tehdä melkeinpä missä vaan ja kuljetella neuletta mukanaan.

Toinen projekti, joka menee edelle omasta kevätpuserostani, on Isosiskon kevätneule, jota varten olen hankkinut lilaa Mandarin Petit-lankaa. Tähänkään työhön en ole vielä löytänyt mallia, mutta hiljaa hyvä tulee.

Tähän saakka olen kuvitellut että, kamerallani (Canon Powershot S1) saa ihan hyviä kuvia ja väritkin on ihan kohdallaan. Ihmeellisellä tavalla näissä lanka- ja neulekuvissa vaan värisävyt vääristyy- tämäkin lanka on oikeasti sävyltään  lilempaa ja pinkimpää luonnossa kuin tässä kuvassa.