Liityin fufoilemaan, sillä meillä parveilee ufoja suurina lentueina nurkissa ja yrittääpä jotkin pesiytyä komeroiden uumeniin pysyvästi. Muistaakseni vanhin ufoni on peräisin kultaisesta nuoruudestani- aloitin peruskouluaikanani neulomaan villatakkia tummansinisestä puhtaasta akryylilangasta. Tätä työtä tuskin kaivan esille, vaikka uskollisesti olen pakannut sen jokaisessa muutossa mukaani. Mitenhän saisi karaistua itsensä niin, että voisi joskus joistakin tavaroista luopua! Koskaanhan ei voi tietää jos sattuu iskemään vimmattu halu neuloa ko villatakki valmiiksi (surullista kyllä koko S ei kyllä enää ole minulle aikoihin mahtunut)!

Seuraava ufo onkin peräisin sitten opiskeluajoilta. Kämppiksen kanssa neulottiin kilvan toinen toistaan kaameampia villapuseroita joutilaina talvi-iltoina. Minulta jäi kesken poro-pusero ja vielä tänäpäivänäkin siitä on hihat kiinnittämättä. Vilkutuksia kämppikselle! Opiskeluaikoina tein myös ensimmäisen miesten villapaidan seiskaveikasta ja ihme kyllä kirous ei iskenyt kohdalle, vaan ollaan vieläkin onnellisesti naimisissa.

Kaivelen kaappini vintillä ja yritän saada ufoistani yhteispotretin.Tuoreempia ufoja olen aloittanut ja esitellyt täällä ennenkin. Viime viikkoinakin olen aloittanut vähän sitä sun tätä.

Sukantekele jumissa. Nämä palmikkosukat Regian bambulangasta ei enää innosta. Kuvastakaan ei saa mitään selvää kun lanka kiiltää niin kovasti.

Ostin Pitsilised koekirjadin ja pitihän heti kokeilla osaanko kummallisista virolaisista merkeistä neuloa. No osasinhan minä, mutta mikä tästä voisi tulla? Kuvio ei pääse oikeuksiinsa, koska teen tätä neuletta ilmeisesti liian pienillä puikoilla.

Toinen Project Spectrum kausi lähestyy loppuaan ja pelkäämpä että, ainoaksi panostuksekseni siihen jää tämä kuva. Kaikki värit  yhdessä ainoassa lankakerässä - JEE! Ennättäisinköhän näistä edes aloittaa jotakin?